Riepu rakastui vieraan villatakkiin,
joka on hyvä villatakki ja lämmin villatakki, sanoi vieras.
Toi on kiva poika.
Ehkä kummallinen mutta se ei ole lainkaan kummallista että se on.
Kummallinen siis.
Mulle tulee siitä kaikki maanläheiset asiat mieleen, ja sen läsnäolo tekee rauhallisen olon.
Se katoaa aina ja sitte se tulee takasin.
Vois luulla että olis ärsyttävää,
mut ei musta,
musta se on varsin sen maista.
Semmonen se on,
ja mää tykkään siitä.
Tiistaina leikkasin sen tukan ja se ainakin yritti virittää mun kitaran.
Sitte juotii kaljaa, minä hukkasin lempilapaset, syötiin pitsaa ja uni tuli liisa ihmemaan myötä.
Semmoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti