Miksi?
Oon hereil ja kello on sata, työkaveri soittaa ja sekunnis oon vaihtanu iltavuoron aamuun.
Ei saa nukkua siis.
kello tulee viis ja parin tunnin päästä pitää olla jo matkassa.
Meen ja nukun sit ku saa.
Kesä. Lintsi on jo auki, siellä on jo valot ja laitteet liikkuu.
Oon miettiny monia asioita viimeaikana, ja jotenki olo on niin hymy ja hyvä.
Vaikka kaikki rakkaus on lähteny pois, niin kuitenki mulla on kaikkea rakkautta.
Niinku esim hetkiä ystävien kanssa, uusi tuleva ystävä ja uusi koira kaveri.
Oleminen täällä ja se että oikeesti se että ymmärsin sen että oon ihan ehkä kivakin.
Ainkin joskus.
Ja se että ekaa kertaa pitkästä aikaa tuntuu että pärjäisin ilman lääkkeitä.
Tuntuu että mikää ei vois vaan pistää matalaksi.
Mut se kai on taas vaan se hetki.
Höpötän ja höpötän ihmisille taukoomatta mutta mun ajatus on jossai ihan muualla.
Siellä. Mutta siitä hiljaa. Ei solmuja tähän olemiseen enää ikinä joten parempi et shh shhhh.
Olis joskus kiva nähdä itsensä toisten silmin ni ehkä itsekin ymmärtäis missä mättää.
Ja olis joskus kiva että joku tulis ja ravistelis sillä että mitä hittoo.
Mutta hei, kesä tulee, se ei voi tarkottaa muutakun parhautta.
Taisin ehkä kusta mun pääsykokeet.
Mutta mä en anna sen viedä muo taas mihinkään.
Ehkä jos vähä Positiivi.
Mietin yks päivä myös suhteita, ja mietin vaan miten voinkaan olla niin tunnevamma.
Mulla on monta kertaa ollu kaikki siinä, mutta miksi se ei riitä?
Mitä sen sitten tarvitsee olla?
Ehkä tarvitsen jotai nii pirun suurta että saatutan itteeni jo koskemalla... se kai sitten riittää.
Mut hei, elämä on ihanaa, pieni ja hento ote on aina korjattavissa.
Ehkä joku on joskus mahtava mulle tai sulle, mut kaikki kuitenki lähtee itsestään.
Täältä tullaan elämä, kesä.
pus pus.
