Pitäs vissii lyyä ne helvetin ja vitun hanskat tiskii ja lähtee, ku ei näemmä suju ni ei sit suju!

Eräs kaunis päivä.

Tälle tyypille tässä ei enää myyty olutta baarissa.

Ylioppilas Hanna.

No, olin juhlissa.

melankolia

Levottomuus.

Miksi?

Oon hereil ja kello on sata, työkaveri soittaa ja sekunnis oon vaihtanu iltavuoron aamuun.

Ei saa nukkua siis.

kello tulee viis ja parin tunnin päästä pitää olla jo matkassa.

Meen ja nukun sit ku saa.

Kesä. Lintsi on jo auki, siellä on jo valot ja laitteet liikkuu.

Oon miettiny monia asioita viimeaikana, ja jotenki olo on niin hymy ja hyvä.

Vaikka kaikki rakkaus on lähteny pois, niin kuitenki mulla on kaikkea rakkautta.

Niinku esim hetkiä ystävien kanssa, uusi tuleva ystävä ja uusi koira kaveri.

Oleminen täällä ja se että oikeesti se että ymmärsin sen että oon ihan ehkä kivakin.

Ainkin joskus.

Ja se että ekaa kertaa pitkästä aikaa tuntuu että pärjäisin ilman lääkkeitä.

Tuntuu että mikää ei vois vaan pistää matalaksi.

Mut se kai on taas vaan se hetki.

Höpötän ja höpötän ihmisille taukoomatta mutta mun ajatus on jossai ihan muualla.

Siellä. Mutta siitä hiljaa. Ei solmuja tähän olemiseen enää ikinä joten parempi et shh shhhh.

Olis joskus kiva nähdä itsensä toisten silmin ni ehkä itsekin ymmärtäis missä mättää.

Ja olis joskus kiva että joku tulis ja ravistelis sillä että mitä hittoo.

Mutta hei, kesä tulee, se ei voi tarkottaa muutakun parhautta.

Taisin ehkä kusta mun pääsykokeet.

Mutta mä en anna sen viedä muo taas mihinkään.

Ehkä jos vähä Positiivi.

Mietin yks päivä myös suhteita, ja mietin vaan miten voinkaan olla niin tunnevamma.

Mulla on monta kertaa ollu kaikki siinä, mutta miksi se ei riitä?

Mitä sen sitten tarvitsee olla?

Ehkä tarvitsen jotai nii pirun suurta että saatutan itteeni jo koskemalla... se kai sitten riittää.

Mut hei, elämä on ihanaa, pieni ja hento ote on aina korjattavissa.

Ehkä joku on joskus mahtava mulle tai sulle, mut kaikki kuitenki lähtee itsestään.

Täältä tullaan elämä, kesä.

pus pus.

Päivät taas lipuu.

Maalis- ja huhtikuusta ei kauheesti ole kyllä sanottavaa.

Kamerakin hengas kotona enemmän ku kassissa.

Puolet ajasta siitä oli akku loppu enkä kiinnostunut kovinkaan sen lataamisesta.

Niinku oon ennenkin todennut, niin toteen edelleen, päivät lipuu, mä livun.

Nojuu, kevät tuli.

Mervin kanssa käytiin ulkona useesti,

löydettiin uusia ihmisiä ja uusia paikkoja.

Uudet ihmiset ei juurikaan sykähdyttänyt,

hauskaa oli, rahat meni.

Hannan kanssa istuttiin useita iltoja iltakaljalla roskiksessa.

Ihan junttipaikkahan sekin on, mutta jotenkin siellä aina saa tyhjennettyä itseään puhumalla ja humaltumalla.

Eräs ilta roskiksesta lähdettyämme, iso kilpikonna lainas takkiaan minikilpikonnalle, kai ne miehet sit ihan herrasmiehii o. No en tiiä, söpö minikilpikonna.

No sit yks ilta töitten jälkee ajauduin reiveihin. Siis REIVEIHIN!!! MINÄ!!!!

Ne reivit kesti ja kesti...kalja oli halpaa ja aamu ysii juhlittii. öö?

No sit kans oon viettäny rauhallisia koti hengailuja ja kyläs kävi ei niin rauhallisia koiria.

Riepu löysi hännän ja masun.

Eli kissan sijasta, mulla on lemmikkinä häntä, masu ja kissa.

kroatian tytöt kävi kylässä, sain synttärilahjaksi rakkauskengat ja viiniä.

No sellasta.

Töissä eräspäivä raivosin virolaiselle koffin kuskille ja kaiken sen jälkeen piirsin sille vahingossa sydämiä!

Että semmosii. Ei oikke mitää, mut silti niin liikaa ja kokoajan.

Solmut on.

Levottomuus johti saksiin ja muutokseen.

Vähän on ollut taas lukkoja ja solmuja ja siks aika hiljaiseloa.

Maihari on rikki, tarttis kai tennarit.

Operaatio: Jesse goes.

mun sydän tyttö.

Hei vaan, päivät vaan lipuu edelleen.
Henkka soitti aamulla ja kysyi että haluanko lähteä ammattimyyjä koulutukseen mukaan.
Olin unessa ja ärtynyt ja vastasin vaan että joo joo joo, kuhan se vaan lopettas puhelun ja antas mun nukkua. No kaks tuntia jälkeenpäin istun tässä sohvalla kahvia juoden ja miettien että mihi hittoo oon taas itteni laittanu. ETTÄ AMMATTIMYYJÄ TUTKINTO, mitäää, ei!!! ei!!! ei!!!
Suoraan painajaisista. Huh Huh hei. Miten tästä pääse ulos?
On kieroa soittaa asioista joihin tarttee heti vastauksen sillon kun olen unessa ja haluan vaan soittajasta eroon. KIEROA!! Varmaan liittyisin perussuomalaisiin ja myisin ruumiini jollekkin lahkolle, jos vaan he osaisivat soittaa oikeaan aikaan. Voihan nyt.

n tiä missä mun tupakka on ja hatun lainasin joltain kanssa tupakoijalta.

Nojuu, muuten tää arki on vaa siwaa ja unta. Pyykkejä ja unta.

No okei, valehtelin pyykeistä, oon tosi laiska pyykkääjä. Vaikka olis oma kone ja kaikkee ni vähintään tohon pyykkikoriin ja sen lähiympäristöön on kerättävä vähintään se kolmen viikon pyykkivuori ennenkun saan ees yhet sukat koneeseen asti.

Nojuu, tupakat on loppu, aurinko ei paista ja on aika tylsää.

Mutta kyllä mä silti ilmoittaisin vapaapäivän aikaansaannoksiini sen että pyykkikone on päällä.

Viimeyönä unessa, en käyttänyt koiraana pihalla koskaan, koska unohdin sen, poltin asuntoni ja uskottelin itselleni että ei en se minä ollut vaikka iloisesti itse näin kun ihan omin käsin tulitikuilla sytytin kirjahyllyni tuleen. Onks tää nyt sit sitä itsepetosta häh?

hmm. hups. tästä tuli aika tupakka-sana painoitteinen teksti. En ees oo mikää suur tupakoitsija.

Viel yks kerta: TUPAKKA!