Hei vaan päivät, terve vaan kuolema.
Onkohan se nyt ihan ookoo nukkua kaikki päivät?
Musta tuntuu että mun olisi määrä kuitenkin ehkä tehdä täällä maanpäällä jotakin muuta kun nukkua ja syödä. Musta tuntuu et mun mielipuuhan pitäs olla jotain muuta kun nukkuminen,
vai oonko nyt ihan väärässä??
Muo ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta poistua kotoa,
haluun istua tässä sohvalla juuri näissä villasukissa ja haistella keittiöstä tulevaa palaneen kahvin hajua. Juuri näin. Mihinköhän mä muuten edes tarvitsen kahvia, kun en tee mitään mitä pitäisi jaksaa?
No emmätiiä, ehkä mä teen joskus muutakin kun nukun tai syön.
Opettelin tänä aamuna nauttimaan tosta pakkasesta. Otin meinaan aamu torkut sohvalla, fleece viltin alla, parvekkeen ovi raollaan. Voisin harkita ovi auki nukkumista useamminkin, JOS tosta hesarilta ei lähtis noin kauhea meteli. Päivisin ja öisin. Meteli.
Eilen kävi vieraita. Mervi kävi rommilla.
Itse innostuin kovinkin rommista, Merville ei oikeen kolmas kuppi uponnut. Kumma.
Rommin lämmittämässä eiku patterien lämmittämässä hiki luukussani sitten kursin vanhasta yöpaidasta mekon kasaan, ja Mervin meikeistä ja hiuksista kasaan, ja siitä myöhemmin lisää.
Vois tästä mennä Siwaan hankkimaan vohveli ainekset.
nammm. Vohvelia. En vieläkään pääse yli siitä kuinka tyhmä sana vohveli on.
vohveli vohveli vohveli. Vähä ku puhvelin veli. Eiku täh.
No mutta,
ei vaivuta epätoivoon vaikka Ne lipuukin,
kyllä täältä taas tullaan,
lujaa mettään, lujaa kaivoon, lujaa päin punasta ja sitä rataa.
No worries siis.
NOTE TO SELF: stop thinking about those creepy babys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti