Riepuja

Hei vaan, päivät vaan lipuu edelleen.
Henkka soitti aamulla ja kysyi että haluanko lähteä ammattimyyjä koulutukseen mukaan.
Olin unessa ja ärtynyt ja vastasin vaan että joo joo joo, kuhan se vaan lopettas puhelun ja antas mun nukkua. No kaks tuntia jälkeenpäin istun tässä sohvalla kahvia juoden ja miettien että mihi hittoo oon taas itteni laittanu. ETTÄ AMMATTIMYYJÄ TUTKINTO, mitäää, ei!!! ei!!! ei!!!
Suoraan painajaisista. Huh Huh hei. Miten tästä pääse ulos?
On kieroa soittaa asioista joihin tarttee heti vastauksen sillon kun olen unessa ja haluan vaan soittajasta eroon. KIEROA!! Varmaan liittyisin perussuomalaisiin ja myisin ruumiini jollekkin lahkolle, jos vaan he osaisivat soittaa oikeaan aikaan. Voihan nyt.

n tiä missä mun tupakka on ja hatun lainasin joltain kanssa tupakoijalta.

Nojuu, muuten tää arki on vaa siwaa ja unta. Pyykkejä ja unta.

No okei, valehtelin pyykeistä, oon tosi laiska pyykkääjä. Vaikka olis oma kone ja kaikkee ni vähintään tohon pyykkikoriin ja sen lähiympäristöön on kerättävä vähintään se kolmen viikon pyykkivuori ennenkun saan ees yhet sukat koneeseen asti.

Nojuu, tupakat on loppu, aurinko ei paista ja on aika tylsää.

Mutta kyllä mä silti ilmoittaisin vapaapäivän aikaansaannoksiini sen että pyykkikone on päällä.

Viimeyönä unessa, en käyttänyt koiraana pihalla koskaan, koska unohdin sen, poltin asuntoni ja uskottelin itselleni että ei en se minä ollut vaikka iloisesti itse näin kun ihan omin käsin tulitikuilla sytytin kirjahyllyni tuleen. Onks tää nyt sit sitä itsepetosta häh?

hmm. hups. tästä tuli aika tupakka-sana painoitteinen teksti. En ees oo mikää suur tupakoitsija.

Viel yks kerta: TUPAKKA!