Päivät taas lipuu.

Maalis- ja huhtikuusta ei kauheesti ole kyllä sanottavaa.

Kamerakin hengas kotona enemmän ku kassissa.

Puolet ajasta siitä oli akku loppu enkä kiinnostunut kovinkaan sen lataamisesta.

Niinku oon ennenkin todennut, niin toteen edelleen, päivät lipuu, mä livun.

Nojuu, kevät tuli.

Mervin kanssa käytiin ulkona useesti,

löydettiin uusia ihmisiä ja uusia paikkoja.

Uudet ihmiset ei juurikaan sykähdyttänyt,

hauskaa oli, rahat meni.

Hannan kanssa istuttiin useita iltoja iltakaljalla roskiksessa.

Ihan junttipaikkahan sekin on, mutta jotenkin siellä aina saa tyhjennettyä itseään puhumalla ja humaltumalla.

Eräs ilta roskiksesta lähdettyämme, iso kilpikonna lainas takkiaan minikilpikonnalle, kai ne miehet sit ihan herrasmiehii o. No en tiiä, söpö minikilpikonna.

No sit yks ilta töitten jälkee ajauduin reiveihin. Siis REIVEIHIN!!! MINÄ!!!!

Ne reivit kesti ja kesti...kalja oli halpaa ja aamu ysii juhlittii. öö?

No sit kans oon viettäny rauhallisia koti hengailuja ja kyläs kävi ei niin rauhallisia koiria.

Riepu löysi hännän ja masun.

Eli kissan sijasta, mulla on lemmikkinä häntä, masu ja kissa.

kroatian tytöt kävi kylässä, sain synttärilahjaksi rakkauskengat ja viiniä.

No sellasta.

Töissä eräspäivä raivosin virolaiselle koffin kuskille ja kaiken sen jälkeen piirsin sille vahingossa sydämiä!

Että semmosii. Ei oikke mitää, mut silti niin liikaa ja kokoajan.