Kallio

Se on Kallio.
Elokuussa rakastui, Kallioon siis,
tänään löysin kodin.
Kalliosta.

Mulla on vissyvettä ja kaverin kaverin asunto.
Kaverin kaverin eteisessä ei pala lamppu,
tuntuu että paikoissa joissa olen kolmenkuukauden ajan nukkunut,
on aina joku lamppu ongelma.
Ootan että pääsen omaan kotiin sytyttelemään kynttilöitä ja juomaan teetä syksy parvekkeelle.

Ero.
Viimeiseksi kävin Harrin luona elokuussa,
lähdin sunnuntai aamuna lämpösestä sängystä ja tuntui että en ole tulossa takaisin.
Itku tuli puolessa väliä läntistäpitäkatua, mutta jo bussiasemalla olin itkuni itkenyt,
ostin teetä ja istuin jukkaa vastapäätä, aurinko paisto ja yskitti.

Ensimmäinen kuukausi Hesarilla oli hämmentävää ja iloista. Harri kävi, oltiin pussailevia ja ruoka maistui yällä parhaimmalta. Tutuistuin uusiin ihmisiin ja Kallioon. Olin humalassa usein ja rakastin jokaista. Join muutamat rommitotit ja näin venäjän palon savut. Poltin läpimärkää tupakka oven edessä ja hengasin aamukahvilla denson kanssa rappusilla. Vierailin useasti Alepassa tekno yöpaidassa ja sain monta uutta puhelin numeroa. En tosin Alepassa. Välillä olin niin onnellinen ja välillä niin masentunut vittuuntunut ja vihainen. Rakkaus kuoli, toinen sytty, Kallio.

Syyskuussa asuin kerrossängyn alla yrittäen olla olematta siellä. Pisu sai uuden kodin ja haitek vessan. Tutustuin mahtavaan ihmiseen, nukuin vieressä ja pussailin. Noh, edelleenkin kyllä nukun vieressä ja pussailen. Aika käsittämättömän hyvältä tuntuu. Syyskuussa opettelin myös laittamaan hiuksia päähän sinettikolvilla ja äitikin sai uuden tukan. Tänään olen kaverin kaverin kodissa, 550e omasta tilasta, myähästyin töistä, pussasin ratikkapysäkillä ja löysin kodin.
Tästä se sitten lähtee.